tähtäin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]tähtäin (33)
- aseeseen kiinteästi asennettu osa tai varuste, joka mahdollistaa laitteen tarkan kohdentamisen tai tähtäyksen; käytetään joskus myös kameran etsimestä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪æht̪æi̯n/
- tavutus: täh‧täin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tähtäin | tähtäimet |
| genetiivi | tähtäimen | tähtäimien tähtäinten |
| partitiivi | tähtäintä | tähtäimiä |
| akkusatiivi | tähtäin; tähtäimen |
tähtäimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tähtäimessä | tähtäimissä |
| elatiivi | tähtäimestä | tähtäimistä |
| illatiivi | tähtäimeen | tähtäimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tähtäimellä | tähtäimillä |
| ablatiivi | tähtäimeltä | tähtäimiltä |
| allatiivi | tähtäimelle | tähtäimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tähtäimenä (tähtäinnä) |
tähtäiminä |
| translatiivi | tähtäimeksi | tähtäimiksi |
| abessiivi | tähtäimettä | tähtäimittä |
| instruktiivi | – | tähtäimin |
| komitatiivi | – | tähtäimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tähtäime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tähtäin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]avotähtäin, kiikaritähtäin, reikätähtäin, tähtäinkiikari, yötähtäin
Idiomit
[muokkaa]- olla tähtäimessä – olla suunnitelmana, tavoitteena
- ottaa tähtäimeensä – ottaa jokin (arvostelun) kohteeksi
- pitkällä tähtäimellä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tähtäin Kielitoimiston sanakirjassa