suvaitsevaisuus

Katso artikkeli Suvaitsevaisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

suvaitsevaisuus (40)

se, että on suvaitsevainen
(ironisesti) se, että ei tuomitse vääriä ja vahingollisia asioita sekä vääriä ja vahingollisia ihmisiä
Ja kaikesta huolimatta toivon, kun vanhenen, rukoilen palavasti, että varjeltuisin loppuun saakka kuolemansynniltä nimeltä suvaitsevaisuus. (Pentti Linkola, Johdatus 1990-luvun ajatteluun)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suvaitsevaisuus	suvaitsevaisuudet
genetiivi	suvaitsevaisuuden	suvaitsevaisuuksien
partitiivi	suvaitsevaisuutta	suvaitsevaisuuksia
akkusatiivi	suvaitsevaisuus; suvaitsevaisuuden	suvaitsevaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	suvaitsevaisuudessa	suvaitsevaisuuksissa
elatiivi	suvaitsevaisuudesta	suvaitsevaisuuksista
illatiivi	suvaitsevaisuuteen	suvaitsevaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suvaitsevaisuudella	suvaitsevaisuuksilla
ablatiivi	suvaitsevaisuudelta	suvaitsevaisuuksilta
allatiivi	suvaitsevaisuudelle	suvaitsevaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	suvaitsevaisuutena	suvaitsevaisuuksina
translatiivi	suvaitsevaisuudeksi	suvaitsevaisuuksiksi
abessiivi	suvaitsevaisuudetta	suvaitsevaisuuksitta
instruktiivi	–	suvaitsevaisuuksin
komitatiivi	–	suvaitsevaisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suvaitsevaisuude-
vahva vartalo	suvaitsevaisuute-
konsonantti- vartalo	suvaitsevaisuut-

adjektiivi suvaitsevainen (vokaalivartalo suvaitsevaise- ) + johdin -uus

1. se, että on suvaitsevainen