suvaitsevaisuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suvaitsevaisuus (40)

  1. se, että on suvaitsevainen
  2. (ironisesti) se, että ei tuomitse vääriä ja vahingollisia asioita sekä vääriä ja vahingollisia ihmisiä
    Ja kaikesta huolimatta toivon, kun vanhenen, rukoilen palavasti, että varjeltuisin loppuun saakka kuolemansynniltä nimeltä suvaitsevaisuus. (Pentti Linkola, Johdatus 1990-luvun ajatteluun)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suvaitsevaisuus suvaitsevaisuudet
genetiivi suvaitsevaisuuden suvaitsevaisuuksien
partitiivi suvaitsevaisuutta suvaitsevaisuuksia
akkusatiivi suvaitsevaisuus;
suvaitsevaisuuden
suvaitsevaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi suvaitsevaisuudessa suvaitsevaisuuksissa
elatiivi suvaitsevaisuudesta suvaitsevaisuuksista
illatiivi suvaitsevaisuuteen suvaitsevaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suvaitsevaisuudella suvaitsevaisuuksilla
ablatiivi suvaitsevaisuudelta suvaitsevaisuuksilta
allatiivi suvaitsevaisuudelle suvaitsevaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi suvaitsevaisuutena suvaitsevaisuuksina
translatiivi suvaitsevaisuudeksi suvaitsevaisuuksiksi
abessiivi suvaitsevaisuudetta suvaitsevaisuuksitta
instruktiivi suvaitsevaisuuksin
komitatiivi suvaitsevaisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan suvaitsevainen vartalosta suvaitsevais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

suvaitsevaisuuskasvatus, suvaitsevaisuusparadoksi

Aiheesta muualla[muokkaa]