suuttuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suuttuminen (38)
- teonnimi verbistä suuttua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuttuminen | suuttumiset |
| genetiivi | suuttumisen | suuttumisten suuttumisien |
| partitiivi | suuttumista | suuttumisia |
| akkusatiivi | suuttuminen; suuttumisen |
suuttumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuttumisessa | suuttumisissa |
| elatiivi | suuttumisesta | suuttumisista |
| illatiivi | suuttumiseen | suuttumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuttumisella | suuttumisilla |
| ablatiivi | suuttumiselta | suuttumisilta |
| allatiivi | suuttumiselle | suuttumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuttumisena (suuttumisna) |
suuttumisina |
| translatiivi | suuttumiseksi | suuttumisiksi |
| abessiivi | suuttumisetta | suuttumisitta |
| instruktiivi | – | suuttumisin |
| komitatiivi | – | suuttumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suuttumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suuttumis- | |