suupaltti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suupaltti (5-C)[1]

  1. henkilö, joka puhuu (tavallisesti liian) paljon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuːˌpɑlt̪ːi/
  • tavutus: suu‧palt‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suupaltti suupaltit
genetiivi suupaltin suupalttien
(suupalttein)
partitiivi suupalttia suupaltteja
akkusatiivi suupaltti;
suupaltin
suupaltit
sisäpaikallissijat
inessiivi suupaltissa suupalteissa
elatiivi suupaltista suupalteista
illatiivi suupalttiin suupaltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suupaltilla suupalteilla
ablatiivi suupaltilta suupalteilta
allatiivi suupaltille suupalteille
muut sijamuodot
essiivi suupalttina suupaltteina
translatiivi suupaltiksi suupalteiksi
abessiivi suupaltitta suupalteitta
instruktiivi suupaltein
komitatiivi suupaltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suupalti-
vahva vartalo suupaltti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista suu ja paltti

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C