suuntautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suuntautuminen (38)
- teonnimi verbistä suuntautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuntautuminen | suuntautumiset |
| genetiivi | suuntautumisen | suuntautumisten suuntautumisien |
| partitiivi | suuntautumista | suuntautumisia |
| akkusatiivi | suuntautuminen; suuntautumisen |
suuntautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuntautumisessa | suuntautumisissa |
| elatiivi | suuntautumisesta | suuntautumisista |
| illatiivi | suuntautumiseen | suuntautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuntautumisella | suuntautumisilla |
| ablatiivi | suuntautumiselta | suuntautumisilta |
| allatiivi | suuntautumiselle | suuntautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuntautumisena (suuntautumisna) |
suuntautumisina |
| translatiivi | suuntautumiseksi | suuntautumisiksi |
| abessiivi | suuntautumisetta | suuntautumisitta |
| instruktiivi | – | suuntautumisin |
| komitatiivi | – | suuntautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suuntautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suuntautumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi suuntautua + johdin -minen