Siirry sisältöön

surkeilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surkeilu (2)

  1. surkeileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsurkei̯lu/
  • tavutus: sur‧kei‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surkeilu surkeilut
genetiivi surkeilun surkeilujen
surkeiluiden
surkeiluitten
partitiivi surkeilua surkeiluita
surkeiluja
akkusatiivi surkeilu;
surkeilun
surkeilut
sisäpaikallissijat
inessiivi surkeilussa surkeiluissa
elatiivi surkeilusta surkeiluista
illatiivi surkeiluun surkeiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi surkeilulla surkeiluilla
ablatiivi surkeilulta surkeiluilta
allatiivi surkeilulle surkeiluille
muut sijamuodot
essiivi surkeiluna surkeiluina
translatiivi surkeiluksi surkeiluiksi
abessiivi surkeilutta surkeiluitta
instruktiivi surkeiluin
komitatiivi surkeiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo surkeilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]