surematon
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
surematon
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä surra
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | surematon | suremattomat |
| genetiivi | suremattoman | suremattomien (surematonten) |
| partitiivi | surematonta | suremattomia |
| akkusatiivi | surematon; suremattoman |
suremattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suremattomassa | suremattomissa |
| elatiivi | suremattomasta | suremattomista |
| illatiivi | suremattomaan | suremattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suremattomalla | suremattomilla |
| ablatiivi | suremattomalta | suremattomilta |
| allatiivi | suremattomalle | suremattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suremattomana (surematonna) |
suremattomina |
| translatiivi | suremattomaksi | suremattomiksi |
| abessiivi | suremattomatta | suremattomitta |
| instruktiivi | – | suremattomin |
| komitatiivi | – | suremattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: suremattomuus