supatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

supatus (39)

  1. supattaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsupɑt̪us/
  • tavutus: su‧pa‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi supatus supatukset
genetiivi supatuksen supatusten
supatuksien
partitiivi supatusta supatuksia
akkusatiivi supatus;
supatuksen
supatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi supatuksessa supatuksissa
elatiivi supatuksesta supatuksista
illatiivi supatukseen supatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi supatuksella supatuksilla
ablatiivi supatukselta supatuksilta
allatiivi supatukselle supatuksille
muut sijamuodot
essiivi supatuksena supatuksina
translatiivi supatukseksi supatuksiksi
abessiivi supatuksetta supatuksitta
instruktiivi supatuksin
komitatiivi supatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo supatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
supatus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä supattaa (supat- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • supatus Kielitoimiston sanakirjassa