sukupuutto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- eliölajin kuoleminen, häviäminen viimeistä yksilöä myöten
- Aavikkokenguru on kuollut sukupuuttoon.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsukuˌpuːt̪ːo/
- tavutus: su‧ku‧puut‧to
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sukupuutto | sukupuutot |
| genetiivi | sukupuuton | sukupuuttojen |
| partitiivi | sukupuuttoa | sukupuuttoja |
| akkusatiivi | sukupuutto; sukupuuton |
sukupuutot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sukupuutossa | sukupuutoissa |
| elatiivi | sukupuutosta | sukupuutoista |
| illatiivi | sukupuuttoon | sukupuuttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sukupuutolla | sukupuutoilla |
| ablatiivi | sukupuutolta | sukupuutoilta |
| allatiivi | sukupuutolle | sukupuutoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sukupuuttona | sukupuuttoina |
| translatiivi | sukupuutoksi | sukupuutoiksi |
| abessiivi | sukupuutotta | sukupuutoitta |
| instruktiivi | – | sukupuutoin |
| komitatiivi | – | sukupuuttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sukupuuto- | |
| vahva vartalo | sukupuutto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista suku ja puutto
Käännökset[muokkaa]
1. eliölajin kuoleminen, häviäminen viimeistä yksilöä myöten
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sukupuutto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C