sukulaisuus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]sukulaisuus (40)
- tilanne tai olotila, joka vallitsee sellaisten henkilöiden välillä, joiden esivanhemmista joku on yhteinen
- Joskus sukulaisuuden piiriin kuuluviksi katsotaan myös langot.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsukuˌlɑi̯suːs/
- tavutus: su‧ku‧lai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sukulaisuus | sukulaisuudet |
| genetiivi | sukulaisuuden | sukulaisuuksien |
| partitiivi | sukulaisuutta | sukulaisuuksia |
| akkusatiivi | sukulaisuus; sukulaisuuden |
sukulaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sukulaisuudessa | sukulaisuuksissa |
| elatiivi | sukulaisuudesta | sukulaisuuksista |
| illatiivi | sukulaisuuteen | sukulaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sukulaisuudella | sukulaisuuksilla |
| ablatiivi | sukulaisuudelta | sukulaisuuksilta |
| allatiivi | sukulaisuudelle | sukulaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sukulaisuutena | sukulaisuuksina |
| translatiivi | sukulaisuudeksi | sukulaisuuksiksi |
| abessiivi | sukulaisuudetta | sukulaisuuksitta |
| instruktiivi | – | sukulaisuuksin |
| komitatiivi | – | sukulaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sukulaisuude- | |
| vahva vartalo | sukulaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
sukulaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi sukulainen (vokaalivartalo sukulaise-) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että esivanhemmista joku on yhteinen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sukulaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- sukulaisuus Tieteen termipankissa
- Artikkelit 301, 335 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa