sujahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sujahtaminen (38)
- teonnimi verbistä sujahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sujahtaminen | sujahtamiset |
| genetiivi | sujahtamisen | sujahtamisten sujahtamisien |
| partitiivi | sujahtamista | sujahtamisia |
| akkusatiivi | sujahtaminen; sujahtamisen |
sujahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sujahtamisessa | sujahtamisissa |
| elatiivi | sujahtamisesta | sujahtamisista |
| illatiivi | sujahtamiseen | sujahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sujahtamisella | sujahtamisilla |
| ablatiivi | sujahtamiselta | sujahtamisilta |
| allatiivi | sujahtamiselle | sujahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sujahtamisena (sujahtamisna) |
sujahtamisina |
| translatiivi | sujahtamiseksi | sujahtamisiksi |
| abessiivi | sujahtamisetta | sujahtamisitta |
| instruktiivi | – | sujahtamisin |
| komitatiivi | – | sujahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sujahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sujahtamis- | |