stabiilius

Suomi

Substantiivi

stabiilius (40)

se, että on stabiili

Ääntäminen

IPA: /ˈst̪ɑbiːˌlius/ tai /ˈst̪ɑbiːliu̯s/
tavutus: sta‧bii‧li‧us / sta‧bii‧lius

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	stabiilius	stabiiliudet
genetiivi	stabiiliuden	stabiiliuksien
partitiivi	stabiiliutta	stabiiliuksia
akkusatiivi	stabiilius; stabiiliuden	stabiiliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	stabiiliudessa	stabiiliuksissa
elatiivi	stabiiliudesta	stabiiliuksista
illatiivi	stabiiliuteen	stabiiliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	stabiiliudella	stabiiliuksilla
ablatiivi	stabiiliudelta	stabiiliuksilta
allatiivi	stabiiliudelle	stabiiliuksille
muut sijamuodot
essiivi	stabiiliutena	stabiiliuksina
translatiivi	stabiiliudeksi	stabiiliuksiksi
abessiivi	stabiiliudetta	stabiiliuksitta
instruktiivi	–	stabiiliuksin
komitatiivi	–	stabiiliuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	stabiiliude-
vahva vartalo	stabiiliute-
konsonantti- vartalo	stabiiliut-

Etymologia

adjektiivi stabiili + johdin -us

Käännökset

1. se, että on stabiili

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

stabiilius Kielitoimiston sanakirjassa