soreus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soreus (40)[1]

  1. se, että on sorea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoreus/ tai /ˈsoreu̯s/
  • tavutus: so‧re‧us / so‧reus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soreus soreudet
genetiivi soreuden soreuksien
partitiivi soreutta soreuksia
akkusatiivi soreus;
soreuden
soreudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soreudessa soreuksissa
elatiivi soreudesta soreuksista
illatiivi soreuteen soreuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soreudella soreuksilla
ablatiivi soreudelta soreuksilta
allatiivi soreudelle soreuksille
muut sijamuodot
essiivi soreutena soreuksina
translatiivi soreudeksi soreuksiksi
abessiivi soreudetta soreuksitta
instruktiivi soreuksin
komitatiivi soreuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soreude-
vahva vartalo soreute-
konsonantti-
vartalo
soreut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sorea vartalosta sore- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • soreus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40