solminta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsolmint̪ɑ/
- tavutus: sol‧min‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solminta | solminnat |
| genetiivi | solminnan | solmintojen (solmintain) |
| partitiivi | solmintaa | solmintoja |
| akkusatiivi | solminta; solminnan |
solminnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solminnassa | solminnoissa |
| elatiivi | solminnasta | solminnoista |
| illatiivi | solmintaan | solmintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solminnalla | solminnoilla |
| ablatiivi | solminnalta | solminnoilta |
| allatiivi | solminnalle | solminnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solmintana | solmintoina |
| translatiivi | solminnaksi | solminnoiksi |
| abessiivi | solminnatta | solminnoitta |
| instruktiivi | – | solminnoin |
| komitatiivi | – | solmintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | solminna- | |
| vahva vartalo | solminta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. solmiminen
|
Ks. solmiminen |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- solminta Kielitoimiston sanakirjassa