solmiava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
solmiava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä solmita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solmiava | solmiavat |
| genetiivi | solmiavan | solmiavien (solmiavain) |
| partitiivi | solmiavaa | solmiavia |
| akkusatiivi | solmiava; solmiavan | solmiavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solmiavassa | solmiavissa |
| elatiivi | solmiavasta | solmiavista |
| illatiivi | solmiavaan | solmiaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solmiavalla | solmiavilla |
| ablatiivi | solmiavalta | solmiavilta |
| allatiivi | solmiavalle | solmiaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solmiavana | solmiavina |
| translatiivi | solmiavaksi | solmiaviksi |
| abessiivi | solmiavatta | solmiavitta |
| instruktiivi | – | solmiavin |
| komitatiivi | – | solmiavine |