solmita

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

solmita (75) (taivutus)

  1. (harvinainen) laittaa solmuun; tehdä johonkin solmu tai solmuja; liittää solmulla
    Kengännauhat tulee solmita huolella.
    Helminauha solmitaan kaikkien helmien välistä.
    Köydet liitetään solmiamalla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsolmit̪ɑˣ/
  • tavutus: sol‧mi‧ta

Käännökset[muokkaa]

1. laittaa solmuun; tehdä johonkin solmu tai solmuja; liittää solmulla

Ks. solmia

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • solmita Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

solmita

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmia

Verbi[muokkaa]

solmita

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmita

Verbi[muokkaa]

solmita

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmittaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä solmittaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä solmittaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=solmita&oldid=4170079”