Siirry sisältöön

solmita

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

solmita (75) (taivutus)

  1. (harvinainen) laittaa solmuun; tehdä johonkin solmu tai solmuja; liittää solmulla
    Kengännauhat tulee solmita huolella.
    Helminauha solmitaan kaikkien helmien välistä.
    Köydet liitetään solmiamalla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsolmit̪ɑˣ/
  • tavutus: sol‧mi‧ta

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • solmita Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

solmita

  1. passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmia

Verbi

[muokkaa]

solmita

  1. passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmita

Verbi

[muokkaa]

solmita

  1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmittaa
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä solmittaa
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä solmittaa