solkottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
solkottaminen (38)
- teonnimi verbistä solkottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solkottaminen | solkottamiset |
| genetiivi | solkottamisen | solkottamisten solkottamisien |
| partitiivi | solkottamista | solkottamisia |
| akkusatiivi | solkottaminen; solkottamisen |
solkottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solkottamisessa | solkottamisissa |
| elatiivi | solkottamisesta | solkottamisista |
| illatiivi | solkottamiseen | solkottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solkottamisella | solkottamisilla |
| ablatiivi | solkottamiselta | solkottamisilta |
| allatiivi | solkottamiselle | solkottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solkottamisena (solkottamisna) |
solkottamisina |
| translatiivi | solkottamiseksi | solkottamisiksi |
| abessiivi | solkottamisetta | solkottamisitta |
| instruktiivi | – | solkottamisin |
| komitatiivi | – | solkottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solkottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
solkottamis- | |