solkotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solkotus (39)

  1. solkottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsolkot̪us/
  • tavutus: sol‧ko‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solkotus solkotukset
genetiivi solkotuksen solkotusten
solkotuksien
partitiivi solkotusta solkotuksia
akkusatiivi solkotus;
solkotuksen
solkotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi solkotuksessa solkotuksissa
elatiivi solkotuksesta solkotuksista
illatiivi solkotukseen solkotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi solkotuksella solkotuksilla
ablatiivi solkotukselta solkotuksilta
allatiivi solkotukselle solkotuksille
muut sijamuodot
essiivi solkotuksena solkotuksina
translatiivi solkotukseksi solkotuksiksi
abessiivi solkotuksetta solkotuksitta
instruktiivi solkotuksin
komitatiivi solkotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo solkotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
solkotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä solkottaa (solkot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]