solahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solahdus (39)

  1. solahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsolɑhdus/
  • tavutus: so‧lah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solahdus solahdukset
genetiivi solahduksen solahdusten
solahduksien
partitiivi solahdusta solahduksia
akkusatiivi solahdus;
solahduksen
solahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi solahduksessa solahduksissa
elatiivi solahduksesta solahduksista
illatiivi solahdukseen solahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi solahduksella solahduksilla
ablatiivi solahdukselta solahduksilta
allatiivi solahdukselle solahduksille
muut sijamuodot
essiivi solahduksena solahduksina
translatiivi solahdukseksi solahduksiksi
abessiivi solahduksetta solahduksitta
instruktiivi solahduksin
komitatiivi solahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo solahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
solahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä solahtaa (solahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]