soitanto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (ylätyyliä) soitto, musisointi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soitanto | soitannot |
| genetiivi | soitannon | soitantojen |
| partitiivi | soitantoa | soitantoja |
| akkusatiivi | soitanto; soitannon |
soitannot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soitannossa | soitannoissa |
| elatiivi | soitannosta | soitannoista |
| illatiivi | soitantoon | soitantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soitannolla | soitannoilla |
| ablatiivi | soitannolta | soitannoilta |
| allatiivi | soitannolle | soitannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soitantona | soitantoina |
| translatiivi | soitannoksi | soitannoiksi |
| abessiivi | soitannotta | soitannoitta |
| instruktiivi | – | soitannoin |
| komitatiivi | – | soitantoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | soitanno- | |
| vahva vartalo | soitanto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]soittaa (heikko vartalo soita-) + -nto
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: soitannollinen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- soitanto Kielitoimiston sanakirjassa