soimannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
soimannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä soimata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soimannut | soimanneet |
| genetiivi | soimanneen | soimanneiden soimanneitten |
| partitiivi | soimannutta | soimanneita |
| akkusatiivi | soimannut; soimanneen | soimanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soimanneessa | soimanneissa |
| elatiivi | soimanneesta | soimanneista |
| illatiivi | soimanneeseen | soimanneisiin soimanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soimanneella | soimanneilla |
| ablatiivi | soimanneelta | soimanneilta |
| allatiivi | soimanneelle | soimanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soimanneena | soimanneina |
| translatiivi | soimanneeksi | soimanneiksi |
| abessiivi | soimanneetta | soimanneitta |
| instruktiivi | – | soimannein |
| komitatiivi | – | soimanneine |