soimaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
soimaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä soimata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soimaava | soimaavat |
| genetiivi | soimaavan | soimaavien (soimaavain) |
| partitiivi | soimaavaa | soimaavia |
| akkusatiivi | soimaava; soimaavan | soimaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soimaavassa | soimaavissa |
| elatiivi | soimaavasta | soimaavista |
| illatiivi | soimaavaan | soimaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soimaavalla | soimaavilla |
| ablatiivi | soimaavalta | soimaavilta |
| allatiivi | soimaavalle | soimaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soimaavana | soimaavina |
| translatiivi | soimaavaksi | soimaaviksi |
| abessiivi | soimaavatta | soimaavitta |
| instruktiivi | – | soimaavin |
| komitatiivi | – | soimaavine |