soimaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soimaaminen (38)
- teonnimi verbistä soimata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soimaaminen | soimaamiset |
| genetiivi | soimaamisen | soimaamisten soimaamisien |
| partitiivi | soimaamista | soimaamisia |
| akkusatiivi | soimaaminen; soimaamisen |
soimaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soimaamisessa | soimaamisissa |
| elatiivi | soimaamisesta | soimaamisista |
| illatiivi | soimaamiseen | soimaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soimaamisella | soimaamisilla |
| ablatiivi | soimaamiselta | soimaamisilta |
| allatiivi | soimaamiselle | soimaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soimaamisena (soimaamisna) |
soimaamisina |
| translatiivi | soimaamiseksi | soimaamisiksi |
| abessiivi | soimaamisetta | soimaamisitta |
| instruktiivi | – | soimaamisin |
| komitatiivi | – | soimaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soimaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soimaamis- | |