skeittaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]skeittaaja (10)
- (puhekieltä) rullalautailun harrastaja; rullalautailija
- Skeittaaja suoritti temppuja rampilla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈskei̯t̪ːɑːjɑ/
- tavutus: skeit‧taa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | skeittaaja | skeittaajat |
| genetiivi | skeittaajan | skeittaajien (skeittaajain) |
| partitiivi | skeittaajaa | skeittaajia |
| akkusatiivi | skeittaaja; skeittaajan |
skeittaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | skeittaajassa | skeittaajissa |
| elatiivi | skeittaajasta | skeittaajista |
| illatiivi | skeittaajaan | skeittaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | skeittaajalla | skeittaajilla |
| ablatiivi | skeittaajalta | skeittaajilta |
| allatiivi | skeittaajalle | skeittaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | skeittaajana | skeittaajina |
| translatiivi | skeittaajaksi | skeittaajiksi |
| abessiivi | skeittaajatta | skeittaajitta |
| instruktiivi | – | skeittaajin |
| komitatiivi | – | skeittaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | skeittaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. (puhekieltä) rullalautailun harrastaja; rullalautailija
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- skeittaaja Kielitoimiston sanakirjassa