skeittaus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Skeittaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

skeittaus (39)[1]

  1. (puhekieltä) rullalautailu
    Skeittaus on sallittava julkisilla paikoilla!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈskei̯t̪ːɑus/ tai /ˈskei̯t̪ːɑu̯s/
  • tavutus: skeit‧ta‧us / skeit‧taus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skeittaus skeittaukset
genetiivi skeittauksen skeittausten
skeittauksien
partitiivi skeittausta skeittauksia
akkusatiivi skeittaus;
skeittauksen
skeittaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi skeittauksessa skeittauksissa
elatiivi skeittauksesta skeittauksista
illatiivi skeittaukseen skeittauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi skeittauksella skeittauksilla
ablatiivi skeittaukselta skeittauksilta
allatiivi skeittaukselle skeittauksille
muut sijamuodot
essiivi skeittauksena skeittauksina
translatiivi skeittaukseksi skeittauksiksi
abessiivi skeittauksetta skeittauksitta
instruktiivi skeittauksin
komitatiivi skeittauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo skeittaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
skeittaus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39