sitoumus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sitoumus (39)
- yksipuolinen oikeustoimi, velvoittava lupaus, jolla henkilö tai oikeushenkilö lupautuu varmasti tekemään tai tekemättä jättämään jotakin
- se, että on sitoutunut, velvoittava lupaus tai sopimus
- "Meillä on nyt sitoumus, jota toivon sinun noudattavan," sanoi myyjä minulle, kun ostin sauvasekoittimen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsit̪ou̯mus/ tai /ˈsit̪oˌumus/
- tavutus: si‧tou‧mus / si‧to‧u‧mus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sitoumus | sitoumukset |
| genetiivi | sitoumuksen | sitoumusten sitoumuksien |
| partitiivi | sitoumusta | sitoumuksia |
| akkusatiivi | sitoumus; sitoumuksen |
sitoumukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sitoumuksessa | sitoumuksissa |
| elatiivi | sitoumuksesta | sitoumuksista |
| illatiivi | sitoumukseen | sitoumuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sitoumuksella | sitoumuksilla |
| ablatiivi | sitoumukselta | sitoumuksilta |
| allatiivi | sitoumukselle | sitoumuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sitoumuksena | sitoumuksina |
| translatiivi | sitoumukseksi | sitoumuksiksi |
| abessiivi | sitoumuksetta | sitoumuksitta |
| instruktiivi | – | sitoumuksin |
| komitatiivi | – | sitoumuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sitoumukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sitoumus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. velvoittava lupaus
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]maksusitoumus, nimennäissitoumus, sitoumusbridge, takaussitoumus, takuusitoumus, vakuussitoumus, velkasitoumus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sitoumus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 2193 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 243 Epäproduktiivinen mUs-johdostyyppi