sinutteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sinutteleminen (38)
- teonnimi verbistä sinutella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sinutteleminen | sinuttelemiset |
| genetiivi | sinuttelemisen | sinuttelemisten sinuttelemisien |
| partitiivi | sinuttelemista | sinuttelemisia |
| akkusatiivi | sinutteleminen; sinuttelemisen |
sinuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinuttelemisessa | sinuttelemisissa |
| elatiivi | sinuttelemisesta | sinuttelemisista |
| illatiivi | sinuttelemiseen | sinuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinuttelemisella | sinuttelemisilla |
| ablatiivi | sinuttelemiselta | sinuttelemisilta |
| allatiivi | sinuttelemiselle | sinuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinuttelemisena (sinuttelemisna) |
sinuttelemisina |
| translatiivi | sinuttelemiseksi | sinuttelemisiksi |
| abessiivi | sinuttelemisetta | sinuttelemisitta |
| instruktiivi | – | sinuttelemisin |
| komitatiivi | – | sinuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sinuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sinuttelemis- | |