silotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

silotus (39)

  1. silottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsilot̪us/
  • tavutus: si‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi silotus silotukset
genetiivi silotuksen silotusten
silotuksien
partitiivi silotusta silotuksia
akkusatiivi silotus;
silotuksen
silotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi silotuksessa silotuksissa
elatiivi silotuksesta silotuksista
illatiivi silotukseen silotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi silotuksella silotuksilla
ablatiivi silotukselta silotuksilta
allatiivi silotukselle silotuksille
muut sijamuodot
essiivi silotuksena silotuksina
translatiivi silotukseksi silotuksiksi
abessiivi silotuksetta silotuksitta
instruktiivi silotuksin
komitatiivi silotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo silotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
silotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä silottaa (silot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • silotus Kielitoimiston sanakirjassa