siivooja
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]siivooja (10)
- henkilö joka siivoaa
- siivousta työkseen tekevä ammattilainen: siistijän aikaisempi ammattinimike
- Ennen siivoojaksi pääsi tuosta vain, mutta nykyään vaaditaan koulutus.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsiːʋoːjɑ/
- tavutus: sii‧voo‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siivooja | siivoojat |
| genetiivi | siivoojan | siivoojien (siivoojain) |
| partitiivi | siivoojaa | siivoojia |
| akkusatiivi | siivooja; siivoojan |
siivoojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siivoojassa | siivoojissa |
| elatiivi | siivoojasta | siivoojista |
| illatiivi | siivoojaan | siivoojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siivoojalla | siivoojilla |
| ablatiivi | siivoojalta | siivoojilta |
| allatiivi | siivoojalle | siivoojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siivoojana | siivoojina |
| translatiivi | siivoojaksi | siivoojiksi |
| abessiivi | siivoojatta | siivoojitta |
| instruktiivi | – | siivoojin |
| komitatiivi | – | siivoojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siivooja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi siivota (äänneasultaan poikkeuksellinen vokaalivartalo sivoo- ) + johdin -ja
Käännökset
[muokkaa]3. henkilö, joka työskentelee palkattuna siivoustyöntekijänä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- siivooja Kielitoimiston sanakirjassa