siistijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
siistijä (12)
- siivoustyötä tekevän henkilön poliittisesti korrekti ammatti- ja tehtävänimike
- edellisiin vaadittava tutkinto
- ammattitutkinnon suorittanut siivoustyöntekijä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siistijä | siistijät |
| genetiivi | siistijän | siistijöiden siistijöitten (siistijäin) |
| partitiivi | siistijää | siistijöitä |
| akkusatiivi | siistijä; siistijän |
siistijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siistijässä | siistijöissä |
| elatiivi | siistijästä | siistijöistä |
| illatiivi | siistijään | siistijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siistijällä | siistijöillä |
| ablatiivi | siistijältä | siistijöiltä |
| allatiivi | siistijälle | siistijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siistijänä | siistijöinä |
| translatiivi | siistijäksi | siistijöiksi |
| abessiivi | siistijättä | siistijöittä |
| instruktiivi | – | siistijöin |
| komitatiivi | – | siistijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siistijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |