sihahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sihahtaminen (38)
- teonnimi verbistä sihahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sihahtaminen | sihahtamiset |
| genetiivi | sihahtamisen | sihahtamisten sihahtamisien |
| partitiivi | sihahtamista | sihahtamisia |
| akkusatiivi | sihahtaminen; sihahtamisen |
sihahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sihahtamisessa | sihahtamisissa |
| elatiivi | sihahtamisesta | sihahtamisista |
| illatiivi | sihahtamiseen | sihahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sihahtamisella | sihahtamisilla |
| ablatiivi | sihahtamiselta | sihahtamisilta |
| allatiivi | sihahtamiselle | sihahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sihahtamisena (sihahtamisna) |
sihahtamisina |
| translatiivi | sihahtamiseksi | sihahtamisiksi |
| abessiivi | sihahtamisetta | sihahtamisitta |
| instruktiivi | – | sihahtamisin |
| komitatiivi | – | sihahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sihahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sihahtamis- | |