sihahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sihahdus (39)

  1. sihahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsihɑhdus/
  • tavutus: si‧hah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sihahdus sihahdukset
genetiivi sihahduksen sihahdusten
sihahduksien
partitiivi sihahdusta sihahduksia
akkusatiivi sihahdus;
sihahduksen
sihahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sihahduksessa sihahduksissa
elatiivi sihahduksesta sihahduksista
illatiivi sihahdukseen sihahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sihahduksella sihahduksilla
ablatiivi sihahdukselta sihahduksilta
allatiivi sihahdukselle sihahduksille
muut sijamuodot
essiivi sihahduksena sihahduksina
translatiivi sihahdukseksi sihahduksiksi
abessiivi sihahduksetta sihahduksitta
instruktiivi sihahduksin
komitatiivi sihahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sihahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sihahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä sihahtaa (sihahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]