sielutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sielutus (39)

  1. sieluttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsie̯lut̪us/
  • tavutus: sie‧lu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sielutus sielutukset
genetiivi sielutuksen sielutusten
sielutuksien
partitiivi sielutusta sielutuksia
akkusatiivi sielutus;
sielutuksen
sielutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sielutuksessa sielutuksissa
elatiivi sielutuksesta sielutuksista
illatiivi sielutukseen sielutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sielutuksella sielutuksilla
ablatiivi sielutukselta sielutuksilta
allatiivi sielutukselle sielutuksille
muut sijamuodot
essiivi sielutuksena sielutuksina
translatiivi sielutukseksi sielutuksiksi
abessiivi sielutuksetta sielutuksitta
instruktiivi sielutuksin
komitatiivi sielutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sielutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sielutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä sieluttaa (sielut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]