sielutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sielutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsie̯lut̪us/
- tavutus: sie‧lu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sielutus | sielutukset |
genetiivi | sielutuksen | sielutusten sielutuksien |
partitiivi | sielutusta | sielutuksia |
akkusatiivi | sielutus; sielutuksen |
sielutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sielutuksessa | sielutuksissa |
elatiivi | sielutuksesta | sielutuksista |
illatiivi | sielutukseen | sielutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sielutuksella | sielutuksilla |
ablatiivi | sielutukselta | sielutuksilta |
allatiivi | sielutukselle | sielutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sielutuksena | sielutuksina |
translatiivi | sielutukseksi | sielutuksiksi |
abessiivi | sielutuksetta | sielutuksitta |
instruktiivi | – | sielutuksin |
komitatiivi | – | sielutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sielutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sielutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä sieluttaa (sielut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. sieluttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sielutus Kielitoimiston sanakirjassa