seuralainen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seuralainen (38)

  1. seurana tai seurassa olija; kumppani, mukana kulkija
    Pekka oli Kaisan seuralaisena juhlissa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈseu̯rɑˌlɑi̯nen/
  • tavutus: seu‧ra‧lai‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seuralainen seuralaiset
genetiivi seuralaisen seuralaisten
seuralaisien
partitiivi seuralaista seuralaisia
akkusatiivi seuralainen;
seuralaisen
seuralaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi seuralaisessa seuralaisissa
elatiivi seuralaisesta seuralaisista
illatiivi seuralaiseen seuralaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seuralaisella seuralaisilla
ablatiivi seuralaiselta seuralaisilta
allatiivi seuralaiselle seuralaisille
muut sijamuodot
essiivi seuralaisena
(seuralaisna)
seuralaisina
translatiivi seuralaiseksi seuralaisiksi
abessiivi seuralaisetta seuralaisitta
instruktiivi seuralaisin
komitatiivi seuralaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seuralaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seuralais-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]