seuralainen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]seuralainen (38)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈseu̯rɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: seu‧ra‧lai‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seuralainen | seuralaiset |
| genetiivi | seuralaisen | seuralaisten seuralaisien |
| partitiivi | seuralaista | seuralaisia |
| akkusatiivi | seuralainen; seuralaisen |
seuralaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seuralaisessa | seuralaisissa |
| elatiivi | seuralaisesta | seuralaisista |
| illatiivi | seuralaiseen | seuralaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seuralaisella | seuralaisilla |
| ablatiivi | seuralaiselta | seuralaisilta |
| allatiivi | seuralaiselle | seuralaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seuralaisena (seuralaisna) |
seuralaisina |
| translatiivi | seuralaiseksi | seuralaisiksi |
| abessiivi | seuralaisetta | seuralaisitta |
| instruktiivi | – | seuralaisin |
| komitatiivi | – | seuralaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seuralaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seuralais- | |
Käännökset
[muokkaa]1. seurana tai seurassa olija; kumppani, mukana kulkija
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- seuralainen Kielitoimiston sanakirjassa