seppo

Wikisanakirjasta
Katso myös: Seppo

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seppo (1-B)

  1. (runollinen) seppä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsepːo/
  • tavutus: sep‧po

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seppo sepot
genetiivi sepon seppojen
partitiivi seppoa seppoja
akkusatiivi seppo;
sepon
sepot
sisäpaikallissijat
inessiivi sepossa sepoissa
elatiivi seposta sepoista
illatiivi seppoon seppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sepolla sepoilla
ablatiivi sepolta sepoilta
allatiivi sepolle sepoille
muut sijamuodot
essiivi seppona seppoina
translatiivi sepoksi sepoiksi
abessiivi sepotta sepoitta
instruktiivi sepoin
komitatiivi seppoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sepo-
vahva vartalo seppo-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

diminutiivi sanasta seppä[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.