sepittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sepittäminen (38)
- teonnimi verbistä sepittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sepittäminen | sepittämiset |
| genetiivi | sepittämisen | sepittämisten sepittämisien |
| partitiivi | sepittämistä | sepittämisiä |
| akkusatiivi | sepittäminen; sepittämisen |
sepittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sepittämisessä | sepittämisissä |
| elatiivi | sepittämisestä | sepittämisistä |
| illatiivi | sepittämiseen | sepittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sepittämisellä | sepittämisillä |
| ablatiivi | sepittämiseltä | sepittämisiltä |
| allatiivi | sepittämiselle | sepittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sepittämisenä (sepittämisnä) |
sepittämisinä |
| translatiivi | sepittämiseksi | sepittämisiksi |
| abessiivi | sepittämisettä | sepittämisittä |
| instruktiivi | – | sepittämisin |
| komitatiivi | – | sepittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sepittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sepittämis- | |