sekaantuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sekaantuminen (38)
- teonnimi verbistä sekaantua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sekaantuminen | sekaantumiset |
| genetiivi | sekaantumisen | sekaantumisten sekaantumisien |
| partitiivi | sekaantumista | sekaantumisia |
| akkusatiivi | sekaantuminen; sekaantumisen |
sekaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sekaantumisessa | sekaantumisissa |
| elatiivi | sekaantumisesta | sekaantumisista |
| illatiivi | sekaantumiseen | sekaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sekaantumisella | sekaantumisilla |
| ablatiivi | sekaantumiselta | sekaantumisilta |
| allatiivi | sekaantumiselle | sekaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sekaantumisena (sekaantumisna) |
sekaantumisina |
| translatiivi | sekaantumiseksi | sekaantumisiksi |
| abessiivi | sekaantumisetta | sekaantumisitta |
| instruktiivi | – | sekaantumisin |
| komitatiivi | – | sekaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sekaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sekaantumis- | |