sekaannus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sekaannus (39)
- sekaantuminen; epäselvä tilanne
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsekɑːnːus/
- tavutus: se‧kaan‧nus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sekaannus | sekaannukset |
| genetiivi | sekaannuksen | sekaannusten sekaannuksien |
| partitiivi | sekaannusta | sekaannuksia |
| akkusatiivi | sekaannus; sekaannuksen |
sekaannukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sekaannuksessa | sekaannuksissa |
| elatiivi | sekaannuksesta | sekaannuksista |
| illatiivi | sekaannukseen | sekaannuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sekaannuksella | sekaannuksilla |
| ablatiivi | sekaannukselta | sekaannuksilta |
| allatiivi | sekaannukselle | sekaannuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sekaannuksena | sekaannuksina |
| translatiivi | sekaannukseksi | sekaannuksiksi |
| abessiivi | sekaannuksetta | sekaannuksitta |
| instruktiivi | – | sekaannuksin |
| komitatiivi | – | sekaannuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sekaannukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sekaannus- | |
Etymologia
[muokkaa]johdos verbistä sekaantua (sekaannu- + -s)
Käännökset
[muokkaa]1. sekaantuminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sekaannus Kielitoimiston sanakirjassa