segregaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
segregaatio (3)
- eriytyminen
- eriyttäminen, erillistäminen
- (yhteiskuntatiede, politiikka) yhteiskunnallinen erillään pitäminen tai erillään pysyminen
- Joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa pidettiin yllä rotujen segregaatiota, kunnes liittovaltio puuttui jopa armeijan avulla asiaan.
- Ruotsissa havahduttiin segregaation ongelmiin vasta maahanmuuttajalähiöiden jengiväkivallan kärjistyttyä.
- Homoliikkeessä pohdittiin vielä 1980-luvulla segregaation ja integraation ongelmia.
- miesten ja naisten ammatillinen segregaatio
- (biologia) alleelien irtautuminen toisistaan meioosissa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | segregaatio | segregaatiot |
| genetiivi | segregaation | segregaatioiden segregaatioitten |
| partitiivi | segregaatiota | segregaatioita |
| akkusatiivi | segregaatio; segregaation |
segregaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | segregaatiossa | segregaatioissa |
| elatiivi | segregaatiosta | segregaatioista |
| illatiivi | segregaatioon | segregaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | segregaatiolla | segregaatioilla |
| ablatiivi | segregaatiolta | segregaatioilta |
| allatiivi | segregaatiolle | segregaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | segregaationa | segregaatioina |
| translatiivi | segregaatioksi | segregaatioiksi |
| abessiivi | segregaatiotta | segregaatioitta |
| instruktiivi | – | segregaatioin |
| komitatiivi | – | segregaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | segregaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. erillään pitäminen tai erillisenä pysyminen
|
|