segno
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
segno (1)
- (musiikki) toistokohdan alkua ilmaiseva merkki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | segno | segnot |
| genetiivi | segnon | segnojen |
| partitiivi | segnoa | segnoja |
| akkusatiivi | segno; segnon |
segnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | segnossa | segnoissa |
| elatiivi | segnosta | segnoista |
| illatiivi | segnoon | segnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | segnolla | segnoilla |
| ablatiivi | segnolta | segnoilta |
| allatiivi | segnolle | segnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | segnona | segnoina |
| translatiivi | segnoksi | segnoiksi |
| abessiivi | segnotta | segnoitta |
| instruktiivi | – | segnoin |
| komitatiivi | – | segnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | segno- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
italian sanasta segno ’merkki’
Käännökset[muokkaa]
Italia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
segno m.
- merkki
- dal segno — merkistä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /'seɲɲo/