signum

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	signum	signa
akkusatiivi	signum	signa
genetiivi	signī	signōrum
datiivi	signō	signīs
ablatiivi	signō	signīs

signum n. (2)

1. merkki, jälki
2. kuva, kuvio; pystykuva, kuvapatsas
3. sinetti, leima
4. (kuvaannollisesti) tähtikuvio

Ruotsi

Substantiivi

signum n. (5) (yks. määr. signumet [luo], mon. epämäär. signum, mon. määr. signumen [luo])

1. signumi
2. tunnusmerkki
3. nimikirjaimet

Ääntäminen

• IPA: /siŋ'n-/

Aiheesta muualla

• signum Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• signum Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)