satuilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

satuilu (2)

  1. satuileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑt̪ui̯lu/
  • tavutus: sa‧tui‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi satuilu satuilut
genetiivi satuilun satuilujen
satuiluiden
satuiluitten
partitiivi satuilua satuiluita
satuiluja
akkusatiivi satuilu;
satuilun
satuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi satuilussa satuiluissa
elatiivi satuilusta satuiluista
illatiivi satuiluun satuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi satuilulla satuiluilla
ablatiivi satuilulta satuiluilta
allatiivi satuilulle satuiluille
muut sijamuodot
essiivi satuiluna satuiluina
translatiivi satuiluksi satuiluiksi
abessiivi satuilutta satuiluitta
instruktiivi satuiluin
komitatiivi satuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo satuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • satuilu Kielitoimiston sanakirjassa