sattuvuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sattuvuus (40)

  1. se, että on sattuva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑt̪ːuʋuːs/
  • tavutus: sat‧tu‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sattuvuus sattuvuudet
genetiivi sattuvuuden sattuvuuksien
partitiivi sattuvuutta sattuvuuksia
akkusatiivi sattuvuus;
sattuvuuden
sattuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sattuvuudessa sattuvuuksissa
elatiivi sattuvuudesta sattuvuuksista
illatiivi sattuvuuteen sattuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sattuvuudella sattuvuuksilla
ablatiivi sattuvuudelta sattuvuuksilta
allatiivi sattuvuudelle sattuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi sattuvuutena sattuvuuksina
translatiivi sattuvuudeksi sattuvuuksiksi
abessiivi sattuvuudetta sattuvuuksitta
instruktiivi sattuvuuksin
komitatiivi sattuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sattuvuude-
vahva vartalo sattuvuute-
konsonantti-
vartalo
sattuvuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sattuva vartalosta sattuv- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]