sarake
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- pystyrivi
- kapeahko pystyviivoin rajattu tilikirjan sivun, taulukon, lomakkeen tms. osa, tarpeellisen palstajaon yksikkö
- (vanhahtava) muun muassa peltoon kyntämättä jäänyt kaistale
- sarakkeiden (Kobresia) suvun kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑrɑkeˣ/
- tavutus: sa‧ra‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sarake | sarakkeet |
| genetiivi | sarakkeen | sarakkeiden sarakkeitten |
| partitiivi | saraketta | sarakkeita |
| akkusatiivi | sarake; sarakkeen |
sarakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sarakkeessa | sarakkeissa |
| elatiivi | sarakkeesta | sarakkeista |
| illatiivi | sarakkeeseen | sarakkeisiin sarakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sarakkeella | sarakkeilla |
| ablatiivi | sarakkeelta | sarakkeilta |
| allatiivi | sarakkeelle | sarakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sarakkeena | sarakkeina |
| translatiivi | sarakkeeksi | sarakkeiksi |
| abessiivi | sarakkeetta | sarakkeitta |
| instruktiivi | – | sarakkein |
| komitatiivi | – | sarakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sarakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
saraket- | |
Etymologia
[muokkaa]substantiivi sarka (heikko vartalo sara- ) + johdin -ke; Sana on ollut käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[1][2].
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”sarake”.
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.