sarake
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pystyrivi
- kapeahko pystyviivoin rajattu tilikirjan sivun, taulukon, lomakkeen tms. osa, tarpeellisen palstajaon yksikkö
- (vanhahtava) muun muassa peltoon kyntämättä jäänyt kaistale
- sarakkeiden (Kobresia) suvun kasvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsɑrɑkeˣ/
- tavutus: sa‧ra‧ke
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sarake | sarakkeet |
| genetiivi | sarakkeen | sarakkeiden sarakkeitten |
| partitiivi | saraketta | sarakkeita |
| akkusatiivi | sarake; sarakkeen |
sarakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sarakkeessa | sarakkeissa |
| elatiivi | sarakkeesta | sarakkeista |
| illatiivi | sarakkeeseen | sarakkeisiin sarakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sarakkeella | sarakkeilla |
| ablatiivi | sarakkeelta | sarakkeilta |
| allatiivi | sarakkeelle | sarakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sarakkeena | sarakkeina |
| translatiivi | sarakkeeksi | sarakkeiksi |
| abessiivi | sarakkeetta | sarakkeitta |
| instruktiivi | – | sarakkein |
| komitatiivi | – | sarakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sarakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
saraket- | |
Etymologia[muokkaa]
Sarake on johdos vanhasta omaperäisestä sanasta sarka lähde?. Käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[2].
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sarake Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.