sanastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sanastus (39)

  1. sanastaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑnɑst̪us/
  • tavutus: sa‧nas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanastus sanastukset
genetiivi sanastuksen sanastusten
sanastuksien
partitiivi sanastusta sanastuksia
akkusatiivi sanastus;
sanastuksen
sanastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sanastuksessa sanastuksissa
elatiivi sanastuksesta sanastuksista
illatiivi sanastukseen sanastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanastuksella sanastuksilla
ablatiivi sanastukselta sanastuksilta
allatiivi sanastukselle sanastuksille
muut sijamuodot
essiivi sanastuksena sanastuksina
translatiivi sanastukseksi sanastuksiksi
abessiivi sanastuksetta sanastuksitta
instruktiivi sanastuksin
komitatiivi sanastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sanastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä sanastaa (sanast- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]