salkku

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

salkku (1-A)

  1. kahvallinen suorakulmion muotoinen kädessä kannettava laukku, joka soveltuu hyvin papereiden kuljettamiseen
    Lakimies kulki oikeussaliin mukanaan salkku täynnä papereita.
  2. (kuvaannollisesti) ministerin asema hallituksessa
  3. (puhekieltä) arvopaperisalkku, osakesalkku
    Salkkuni koostuu Nokiasta ja Sonerasta.
  4. (puhekieltä) 24 tölkin olutlava
  5. (tietotekniikka) Windows-tietokoneissa aiemmin käytetty synkronoinnin mahdollistava kansiotyyppi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑlkːu/
  • tavutus: salk‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi salkku salkut
genetiivi salkun salkkujen
partitiivi salkkua salkkuja
akkusatiivi salkku;
salkun
salkut
sisäpaikallissijat
inessiivi salkussa salkuissa
elatiivi salkusta salkuista
illatiivi salkkuun salkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi salkulla salkuilla
ablatiivi salkulta salkuilta
allatiivi salkulle salkuille
muut sijamuodot
essiivi salkkuna salkkuina
translatiivi salkuksi salkuiksi
abessiivi salkutta salkuitta
instruktiivi salkuin
komitatiivi salkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo salku-
vahva vartalo salkku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

arvopaperisalkku, asiakirjasalkku, attaseasalkku, avainsalkku, hallitussalkku, ministerinsalkku, nahkasalkku, osakesalkku, salkkujako, salkkumikro, salkunhoitaja, salkuton ministeri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • salkku Kielitoimiston sanakirjassa