saamari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

saamari (6)[1]

  1. eräs lievä kirosana
    Sinä saamarin valehtelija!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑːmɑri/
  • tavutus: saa‧ma‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saamari saamarit
genetiivi saamarin saamarien
saamareiden
saamareitten
partitiivi saamaria saamareita
saamareja
akkusatiivi saamari;
saamarin
saamarit
sisäpaikallissijat
inessiivi saamarissa saamareissa
elatiivi saamarista saamareista
illatiivi saamariin saamareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saamarilla saamareilla
ablatiivi saamarilta saamareilta
allatiivi saamarille saamareille
muut sijamuodot
essiivi saamarina saamareina
translatiivi saamariksi saamareiksi
abessiivi saamaritta saamareitta
instruktiivi saamarein
komitatiivi saamareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saamari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Ehkä muunnos karkeasta kirosanasta saatana, ehkä lyhennys sanoista santa maria (pyhä Maria).

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • saamari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6