sönköttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sönköttäminen (38)
- teonnimi verbistä sönköttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sönköttäminen | sönköttämiset |
| genetiivi | sönköttämisen | sönköttämisten sönköttämisien |
| partitiivi | sönköttämistä | sönköttämisiä |
| akkusatiivi | sönköttäminen; sönköttämisen |
sönköttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sönköttämisessä | sönköttämisissä |
| elatiivi | sönköttämisestä | sönköttämisistä |
| illatiivi | sönköttämiseen | sönköttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sönköttämisellä | sönköttämisillä |
| ablatiivi | sönköttämiseltä | sönköttämisiltä |
| allatiivi | sönköttämiselle | sönköttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sönköttämisenä (sönköttämisnä) |
sönköttämisinä |
| translatiivi | sönköttämiseksi | sönköttämisiksi |
| abessiivi | sönköttämisettä | sönköttämisittä |
| instruktiivi | – | sönköttämisin |
| komitatiivi | – | sönköttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sönköttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sönköttämis- | |