sönköttää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sönköttää (53-C) (taivutus [luo])

  1. (arkikieltä) puhua epäselvästi, puhua kangertaen, puhua omiaan, selitellä
    Hän sönkötti meille jotain huonolla englannilla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsøŋkøt̪ːæːˣ/
  • tavutus: sön‧köt‧tää

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]