särmi

Wikisanakirjasta
Katso myös: sarmi

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

särmi (5)[1]

  1. sama kuin sermi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsærmi/
  • tavutus: sär‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särmi särmit
genetiivi särmin särmien
(särmein)
partitiivi särmiä särmejä
akkusatiivi särmi;
särmin
särmit
sisäpaikallissijat
inessiivi särmissä särmeissä
elatiivi särmistä särmeistä
illatiivi särmiin särmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi särmillä särmeillä
ablatiivi särmiltä särmeiltä
allatiivi särmille särmeille
muut sijamuodot
essiivi särminä särmeinä
translatiivi särmiksi särmeiksi
abessiivi särmittä särmeittä
instruktiivi särmein
komitatiivi särmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särmi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • särmi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5